02. KUUSI LISÄTEESIÄ

Hiukkasrakenteet ovat moninkertaisia ketjuuntuneita ja kerrostuneita rakenteita, joiden mukaisesti hiukkanen saattaa käyttäytyä kuin pieni matemaattinen kone äärimmäisellä tarkkuudella. Matemaattisen fysiikan monet tulokset ovat mahdollisia vain sillä ehdolla, että matematiikan ja hiukkasfysiikan perusrakenneluku on 10. Ihmiskunnan kannalta on onnekas sattuma, että sillä on käytössä 10-järjestelmä, mikä on eri asia kuin rakenneluku 10. Hiukkasrakenteisiin liittyy erottamattomasti täsmällisten sääntöjen mukaan rakennetut kentät, mitkä ovat yhtä kiinteä osa hiukkasta kuin perhosille ovat siivet osa perhosta. Ulkopuolisiin olosuhteisiin sopeutumisestaan huolimatta kentät ovat täsmällisen spesifisiä, niin kuin spektreistä tiedetään.

Matkapuhelimien kentät ja viestihiukkaset ovat myös tarkan spesifisiä. Tämä aiheuttaa selvän terveysriskin, koska eräät aivojen molekyylien spesifiset kentät saattavat siepata yli 1000-kertaisia määriä näitä ”radiohiukkasia” muihin kenttiin nähden. Nämä sieppaukset ne sitten jalostavat ja jakavat spesifisinä hiukkasina ja epäspesifisenä lämpötilana ympäristöön. Kun matkapuhelin enimmillään aiheuttaa noin 0,1^o C aivojen lämpötilan nousun, niin tämä mahtuu aivojen vaihtelurajojen sisälle, mutta on aivan väärä mittari terveysvaaroille. Terveysriskit syntyvät edellä mainituista spesifisistä hiukkassieppauksista ja koska aivojen magneettikuvauksissa tapahtuu samankaltaista vuorovaikutusta aivoatomien kanssa, niin näiden magneettikuvausten ideoita ja tuloksia kannattaa käyttää hyväksi. Magneettikuvaukset saattavat kuitenkin olla aivoille huomattavasti lievempi käsittely kuin matkapuhelimien jokin spesifinen hiukkassäteily.

Rakenneluku 137 on avainluku hiukkasfysiikassa ja se syntyy lukuisilla eri tavoilla alkioryhmistä kerrostumalla, ketjuuntumalla tai näiden yhdistelmillä. Rakenneluku 137 saattaa olla samankaltainen luonnonvakio kuin luonnonluku e, jolloin se ajatellaan ensin syntyneeksi 100 alkioryhmästä, 100 ^. 1,37 = 137, ja sen jälkeen tällainen alkioryhmä ajatellaan tavalliseen tapaan kaksoishiukkaseksi, 2 ^. 1,37 = 2,74. Vaikka rakenneluku 137 voidaan rakentaa pelkästään luonnonluvusta e, niin matematiikka osoittaa, että luvut 2,74 ja e ovat ilmeisesti erilaisia luonnonlukuja, mutta tärkeydeltään samanarvoisia.

Rakenneluvun 137,035989561 tarkka olemassaolo ja sen antamat matemaattiset rakenteet vain tarkalla arvolla antavat aiheen ajatella, että ihmiskunnalta on löytämättä joku perustavalaatuinen luonnonvakio ja mahdollisesti kokonainen matematiikan alue, mikä saattaisi olla jonkinlainen kantamatematiikka.

Massa ja paino ovat fysiikassa aivan eri asioita ja aivan erilaisia ilmiöitä. Massa on eräs tarkoin määrätty lukumäärä sopimuksen mukaisia alkioryhmiä, kun taas paino syntyy atomiytimien kenttien reaktiosta gravitaatiokentän ja

-kentän kanssa sekä tähän liittyvästä liikemäärän sieppauksesta, kun nämä kentät virtaavat maapallon sisälle, missä ne polymeroituvat fotoneiksi ja alkuaineiksi.

Massaton fotoni on täysin mahdoton ajatus hiukkasfysiikassa. Fotonin kondensoitumispisteen lyhyen eliniän takia fotonin massa joudutaan toistaiseksi määrittämään kenttähiukkasten avulla ja eräiden viimeaikaisten tutkimusten mukaan nämä antavat juuri oikean massa-alueen.

Atomivoimaloiden energialaskelmat on virheellisesti tehty. Täsmälleen oikea energiatulos saadaan niistä uraanin ytimen kentän ensimmäisen kondensoitumispisteen jakeista, jotka näkyvät myös elektronikonfiguraatiossa ja joita fissiotuotteilla ei ole ja jotka siten vapautuvat fissiossa. Tämä sama asia koskee myös fuusiota ja uusien fuusioreaktoreiden matemaattiset energialaskelmat saattavat olla vielä virheellisempiä kuin nykyisten atomivoimaloiden. Tämä asiantila ei ole mitenkään haitannut atomivoimaloiden turvallista toimintaa ja käviväthän höyrykoneetkin vuosikymmeniä ennenkuin edes jonkinlainen teoria keksittiin.

Ihmiskunnalla on rajaton uusi energialähde gravitaatiokentässä ja

-kentässä, kun oikeat hyödyntämiskeinot keksitään. Itse asiassa ihmiskunta hyödyntää jo nyt suurimittakaavaisesti gravitaatiokenttää, sillä kun voimalaitoksilla pumpataan energiaa magneettikentistä, niin nämä uusiutuvat gravitaatiokentästä eikä mistään muusta.

Planckin vakio h ei ole vakio ja se liittyy yhteen ainoaan elektroniin. Kun massa m

0, niin h

0. Matemaattisesti Planckin vakio h voidaan yksinkertaisimmin laskea kaikkien numeroiden tarkkuudella sähköopin jännitekentistä. Planckin vakio h ei myöskään ole pieni luku, vaan se liittyy suureen elektroniin. Kun Planckin energia on sidottu tähän yhteen pisteeseen, niin kaikille hiukkasille voidaan laskea energia E =hf, jotka kuitenkin ovat ylösalaisin ja tällaisista ylösalaisin olevista epätodellisista energioista olisi aihetta päästä eroon.

Ihmiskunta ei ole vielä löytänyt yksinkertaista yhteyttä taajuuden f ja lämpötilan T välille, mikä kentän alkioryhmien kohdalla saattaa olla olemassa tai sitten ei ole. Koska energia E=hf pätee vain yhdelle hiukkaselle ja koska energia E=kT pätee kaikille hiukkasille, niin kummallakaan näistä yhtälöistä ei ole yleispätevyyttä. Tästä seuraa, että myös osamäärä hf/kT ja tästä osamäärästä rakennetut yhtälöt ovat epäpäteviä.

Tähtitieteen hiukkaset ovat aivan samanlaisia hiukkasia kuin fysiikan hiukkaset ja molemmat ovat samalla tavalla kvantittuneita. Tämän mukaisesti tähtitieteessä ei ole olemassa doppler-ilmiötä, kaikki elliptiset galaksit pyörivät ja punasiirtymä on kvantittunut.

Tähtitieteessä ei ole olemassa gravitaatiovakiota G eikä sen olemassa ololle löydy fysiikasta yhtään pätevää tukea. Sen sijaan fysiikassa on olemassa Cavendishin painovoimavakio G_c pienille massoille, minkä myös fysiikan mittaustulokset osoittavat todelliseksi, mutta tämä on eri asia kuin tähtitieteen gravitaatiovakio G.