KUUSI  PÄÄTEESIÄ

Pääteesi 1:  ÄÄNIHIUKKANEN

Äänihiukkaset ovat atomien elektronikentistä irronneita hiukkasia, jotka kulkevat molekyylien hilajärjestelmässä molekyylien värähdysten tahdissa. Äänihiukkasten  nopeus on yksinkertaisesti molekyylin värähdysluku kerrottuna molekyylin mitalla. Tämän takia äänihiukkanen säilyttää aina nopeutensa pitkiäkin matkoja ja tämän takia ääni-ilmiö ei hajoa. Fysiikan käsitys äänestä atomien mekaanisena liikkeenä ja törmäilynä on ollut täysin virheellinen.

Sivuteesi 1 B:

Sikiöiden ultraäänikuvaukset saattavat olla vaarallisia sikiöille, koska tällöin lähetetään tiheästi hiukkasia, joita juuri sikiö absorboi. ”On-line” kuvista tulee tutkia, miten sikiö reagoi eri ultra-äänihiukkasiin ja lääketieteen tulee suhtautua tähän asiaa ensisijaisen vakavasti, sillä kysymyksessä ei todellakaan ole mekaaninen liike, mikä ehkä olisikin ollut vaaratonta, vaan todellinen ”hiukkassäteilytys”.

Pääteesi 2:  VALOHIUKKANEN

Valohiukkanen saa nopeutensa gravitaatiokentän hilajärjestelmästä samantapaisesti kuin äänihiukkanen saa nopeutensa molekyylien hilajärjestelmästä. Tämän mukaisesti valohiukkasen nopeus on yksinkertaisesti gravitaatiokentän värähdysluku kerrottuna gravitaatiokentän ominaismitalla ja jaettuna luvulla 137 sen takia, että kulkiessaan valohiukkanen pilkkoutuu 1/137ⁿ-osaan. Koska gravitaatiokenttä vaihtelee eri paikoissa galaktista avaruutta, niin valohiukkasen nopeuskin on erilainen eri paikoissa avaruutta. Se, että tällainen todellisuudessa hidas valohiukkasten ominaisnopeus gravitaatiokentän suhteen olisi yleinen maksiminopeus, ei ideana ole mitenkään mielekäs eikä tietenkään pätevä.

Sivuteesi 2 B:

Uskomus valohiukkasen nopeuden vakioisuudesta kaiken suhteen, siis myös eri suuntiin eri nopeuksilla kulkevan havaintolaitteen suhteen, on virheellinen ja uskomaton uskomus. Päinvastaisista väitteistä huolimatta tästä ei ole todellisuudessa löytynyt yhtään pitävää todistetta eikä tietysti pidäkään löytyä. Tämä sukupolvien ajan kestänyt uskomus tulee tulevaisuudessa itsessään olemaan tieteenhistorian uskomattomimpia tarinoita, mitä analysoidaan kauan ja monin tavoin.

Pääteesi 3:  ENERGIA

Energia on fysiikan matemaattinen abstraktio ja koska on olemassa vain massan matemaattista energiaa, niin tietenkään ei ole olemassa minkäänlaista massan muuttumista energiaksi tai päinvastoin. Hiukkasfysiikassa ovat massat ja energiat yleissääntöisesti ylösalaisin, miltä tosiasialta hiukkasfysiikkaa ei pelasta mikään. Makroskooppisen fysiikan energian säilymislaki ei ole voimassa hiukkasfysiikassa, se on itse asiassa täysin mahdoton ajatus, vaan hiukkasfysiikassa on voimassa N-luvun säilymislaki, mikä sitten ei enää olekaan matemaattinen abstraktio vaan todellinen fysiikan energian ja massan säilymislaki.

Sivuteesi 3B:

Kaikille säännöllisille hiukkasille on olemassa yhteinen universaali matemaattinen energiavakio, mikä on hiukkasen massan ja sen ominaiskentän nopeuden neliön tulo. Tämän tarkka arvo on mv² = 4,262865154 ^. 10^-19 J ja vain tämän avulla voidaan ymmärtää yhtälön E = mc² todellinen sisältö.

Pääteesi 4:  LÄMPÖTILA

Lämpötila on eräs tarkalleen määrätty alkioryhmän mitta ja sillä on läheinen sukulaisuus sähkömagnetismin jännitekäsitteeseen, minkä takia näitä voidaan muuttaa suoraan toisikseen. Lämpötilan ymmärtäminen kineettiseksi energiaksi on täysin väärin fysiikassa ja biologiassa se on ideanakin mahdoton elävän luonnon kannalta.

Sivuteesi 4 B:

Kineettinen kaasuteoria on eräs ihmiskunnan luomista virheellisimmistä tieteellisistä teorioista. Sen mukaisessa ilmassa ei voi ääni kulkea eikä lintu lentää, vaan se tippuu kuin kivi maahan.

Pääteesi 5:  PAINOVOIMA

Avaruuden gravitaatiokenttä ja -kenttä virtaavat suurten taivaankappaleiden sisälle polymeroituen näiden erikoisolosuhteissa fotoneiksi ja alkuaineiksi, joten suuret taivaankappaleet kasvavat sisältäpäin ja jokaisen kelvollisen painovoimateorian tulee alkuehtona sisältää tämä kasvu. Alkuaineiden ytimien kentät reagoivat näiden sisään virtaavien kenttien kanssa, jolloin syntyy liikemäärän siirtymä ja vetovoima, jota kutsutaan painovoimaksi.

Sivuteesi 5 B:

Kun protonin ytimen kenttä suorittaa tavanomaisissa olosuhteissa hiukkassieppauksen gravitaatiokentästä tai-kentästä, niin nämä hiukkaset jalostuvat säteilyksi tai gravitaatiokentän N-kentäksi, minkä atomien kentät luovuttavat ulos. Tällä tavalla pienetkin kappaleet ja asteroidit saavat vetovoiman.

Pääteesi 6:  ALKEISHIUKKASJÄRJESTELMÄ

Alkeishiukkaset voidaan lajitella järjestelmäksi, missä vaakasuorina riveinä ovat erilajiset hiukkaset. Siten esimerkiksi alkuaineet kuuluvat protoniryhmään I ja ovat kaikki tällä samalla vaakasuoralla rivillä. Vastaavasti kaikki valohiukkaset ovat vaakasuoralla rivillä V. Hiukkaslajien ja vaakasuorien rivien välinen kokoero on 137 ja näitä vaakasuoria rivejä eli eri hiukkaslajeja on ainakin toista kymmentä. Pystysuorat rivit muodostavat sukuja, joita on hyvin suuri määrä ja lähes kaikki tunnetuimmat hiukkaset löytyvät tästä alkeishiukkasjärjestelmästä.

Sivuteesi 6 B:

Protonit ja alkuaineet ovat kerroksittain hyvin tarkkojen sääntöjen mukaan alkioryhmistä rakennettuja. Tämä äärimmäinen tarkkuus pitää kuitenkin sisällään sen, että näiden rakenteiden ei tarvitse olla tarkalleen samanlaisia, millä asialla voi olla ratkaiseva merkitys genetiikassa. Ajatus protonista kolmen kvarkin tai parinkymmenen alkioryhmän yhdistelmänä on ollut täysin virheellinen. Protonit ja elektronit ovat miljoonista alkioryhmistä rakennettuja, mitkä ovat edelleen rakenteisia.